this is mine

Moikka!

Kohta vaihtuukin kuukausi ja onkin tammikuun suosikkien aika.

1. Rakkaan muutto uuteen asuntoon. Saan muuttaa itse perässä sinne asumaan, jahka valmistun ja saan töitä.
2. Harjoittelu. Viimeinen harjoittelu vammaistyön osaamisalassa jännitti aluksi. Nyt kun on viikko mennyt ja uusi alkamassa huomenna, jännitys alkaa pikkuhiljaa olla poissa ja alan rentoutua työnteossakin 🙂
3. Aikaisempi valmistuminen. Valmistun 2 kk aiemmin kuin muut (eli jo maaliskuussa) koska saan yrittäjyydestä ja Taitaja-valmennuksesta riittävästi opintopisteitä jotka korvaavat viimeisen 4. jakson 🙂
4. Itsenäistymishalu. Nyt se on alkanut heräilemään ja on halu olla enemmän itsenäinen ja päättää omista asioistaan. Myös presidenttivaalien alla sitä on hyvä harrastaa 😀
5. Elämästä kunnolla nauttiminen. Kaiken stressin lomassa on ollut hyvä nauttiakin tästä elämästä. Elämähän on liian lyhyt hukattavaksi 🙂

Mukavaa alkavaa helmikuuta kaikille! 🙂

<3:llä

tanzaa

Hei!

Nyt kun oon joulukiireistä päässyt yli (ainakin suurimmasta osasta) niin tässäpä teille postaus mun nykyisestä arkimeikistä ja siinä käytettävistä tuotteista:

Kasvojen pesun ja kosteutuksen jälkeen laitan pohjustusainetta. Sen virkaa mulla hoitaa W7-merkiltä Prime Magic camera ready-pohjustusvoide. Tää on toiminut mulla hyvin, vaikka onkin aika silikoninen koostumus ja tuote on liilan sävyistä. Tätä levitän koko kasvoille ensin täplinä ja sitten ihan sormin levitän koko kasvojen ja kaulan alueelle.

Toisena laitettaisiin meikkivoide, mutta mä käytän mieluummin BB-voidetta arkena. Siihen sekoitan tällaistä Ebaystä ostettua halppis Dermacol-meikkivoidetta, jotta BB-voiteen sävy ei ole liian oranssi. BB-voiteena käytän derma V10-BB-voidetta. Tuotteet molemmat ihan ok ja sopivat hyvin yhteen, mutta haisevat liian vahvasti. Dermacolin sävyä en tiedä ja BB-voide on sävyssä light.

               

Sitten olisi aika kiinnittää pohja puuterilla, sen virkaa toimittaa FIT me!-puuteri sävyssä 90 Translucent. Tätä levitän koko kasvoille puuterisiveltimen avulla. Tästä tuotteesta olen tykännyt tosi kovaa, taidan ostaa uudelleen kun tämä loppuu 🙂

Sitten vuorossa olisi peitevoide. Nykyään olen tykännyt käyttää NYX:n HD-peitevoidetta. Mulla se on sävyssä CW01 Porcelain. Tätä levitän silmien alle ja ongelmakohtiin ihan sormella. Peitevoiteet kiinnitän paikalleen tuolla äsken mainitulla FIT me-puuterilla.

Seuraavaksi poskipuna. Riippuu aina päivästä kumpaa käytän kahdesta suosikista, mutta näin talvella käytän yleensä tummempaa poskipunaa kuin kesällä. Luottoposkipunaksi on muodostunut Eveline Cosmeticsin Satin Blush sävyssä 02 Dessert Rose. Tätä laitan siveltimellä poskien päihin ja häivytän korvaa kohti. Pigmentti tässä on hyvä ja hinta on halpa!

Sitten varjostusten pariin. Varjostamiseen käytän Technicin Colour Fix-poskipunapalettia. Poskipunapalettia sen takia koska siinä on yksi tietty hyvä korostussävy, joka olisi tarkoitettu poskipunaksi 😀 Pigmentti näissäkin on hyvä, hinta-laatu-suhde on kohdillaan 🙂 Varjostusta laitan poskipunan alle siveltimellä.

Sitten vuoroon tulee korostukset. Ne teen yleensä Technicin Strobe Kitillä sävyssä Blush. Korostusta laitan poskiluulle, kulmaluulle ja nenänvarteen siveltimen avulla. Käytän enemmän puuterimaisia korostuksia.

Vuorossa seuraavaksi ovat kulmat. Kulmat teen päivästä riippuen eri tuotteilla, mutta yleensä käytän Essencen Superlast  24 -kulmakynää sävyssä 10 Blonde. Tätä levitän kulmakarvoihin ja sen toisella päällä sudin karvat läpi, ettei linjat jää liian näkyviksi. Tästä en ole oikein tykännyt, näyttää liian vahvalta tuo väri ja aplikaattori on aika huono. Plussaa että teroitin tulee kynän mukana 🙂

Lopuksi taivutan ripset ripsientaivuttimilla ja laitan muutaman kerroksen mascaraa. Mascarana mulla on toiminut Miss Sportyn Pump up extra lash-mascara. Ajaa hyvin asiansa 🙂

 

Siteen arkimeikki on valmis!

Ootko sä kokeillut jotain näistä tuotteista? Kommentoi alas niin saadaan keskustelua aikaiseksi 🙂

Mukavaa joulunjatkoa!

love,

tanzaa

Moi.

Nyt onkin jo marraskuu, huomasin etten ole kirjoitellut mitään hetkeen, joten anteeksi siitä…

Tänään ajattelin kirjoittaa eräästä aiheesta, josta olen lähipiirini kanssa keskustellut ja joka tuntuu ihan käsittämättömältä. Asian ytimessä ovat vammaiset henkilöt ja heidän työnsä työtoiminnassa.

Miltä sinusta itsestäsi tuntuisi tehdä töitä (esim. maton kudontaa) jos saisit siitä rahaa vain 0-5 euroa PER PÄIVÄ? Näin asia on osalla vammaisista henkilöistä.

Oma mielipiteeni tästä on se että tämä on väärin. Vammaisen henkilön tulisi saada enemmän kuin 5e työstään päivän aikana. Kuitenkin työpaikka myy heidän tekemiään tuotteita esim. myyjäisissä ihan naurettavan kalliilla hinnalla. Jotenkin tulee sellainen tunne, että ilmaistahan tämä työvoima on, jos cp-vammainen Pertti 23v tekee jonkin joulukranssin ilmaiseksi yhden tai kahden päivän aikana ja se myydään sitten 10 eurolla!

Ymmärrän kyllä sen, että henkilö on sitten vammainen… no mutta kuitenkin heillä tulisi olla samat oikeudet kuin muillakin ns. tavallisilla tallaajilla! Tiedän itse tapauksia, jossa vammainen henkilö saa sen 2 euroa päivässä työstään, otetaan huomioon kuitenkin että hän tekee töitä klo 9-14…

Laskujeni mukaan tekee 5 tuntia päivässä… ja silti… voitteko kuvitella että 2 euroa viiden tunnin työpäivästä!

Otetaan esimerkiksi vaikka siivoojan palkka. Siivoja saa palkkaa http://www.palkkatieto.com/siivooja/ :n mukaan vähintään 9,25e tunnilta! eli tämä tekee siis 5 tunnin työpäivänä n. 46,25 euroa/päivä!

—–> eli tämä on n. 44,25 euroa enemmän kuin vammaisen henkilön palkka, joka tekee kuitenkin samanlaista työtä!

Vammaisen henkilön rahoista yleensä vastaa edunvalvoja, mutta kuitenkin. Olisihan se kiva, jos vammainen henkilö voisi käyttää edes työstään ansaitsemansa rahat vaikka leffalippuun tai uintikertaan. Paljostailosta he voivat jäädä paitsi rahan takia.

Tämä on sellainen asia joka saa mielen kiehumaan aina kun ajattelen asiaa.

Saa kommentoida alas omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Mitä mieltä sä tästä oot?

Love,

tanzaa

 

Heippa!

Mun ranteen leikkauksesta on nyt kulunut yli 2 kuukautta. Edistystä on kyllä tapahtunut tässä kahdessa kuukaudessa, saan tehtyä paljon itse. Aina kun näytän jollekin leikkausarpeani niin heillä nousee kysymyksiä kaikesta niin itse kivusta kuin leikkauksesta.

Ajattelin tästä inspiroituneena kertoa kysymysten kautta tästä leikatusta kädestä.

---

1. ”Särkeekö sitä leikkausarpea tai ylipäätänsä rannetta?” V: No ei oikeastaan. Sitä särkee vain silloin, jos olen rasittanut sitä paljon tai teen liikkeitä todella nopeasti ja rajusti. Illasta olen yleensä ottanut kylmäkallen käden alle, sillä se lievittää sitä kipua, mutta pikkuhiljaa olen senkin saanut jättää pois, kun ei enää särje iltaisin. Eli kipua ei ole kuin hetkittäin.
   

   ---

2. ”Reagoiko sun kädessä oleva metalli kylmään tai kuumaan, esim. pakkaseen tai saunaan?” V: Tätä olen testannnut vain kuumalle, koska ei ole ollut vielä pakkasia 😀 Mutta ei, metalli ei reagoi esimerkiksi kuumaan saunaan. Saa nähdä kun tulee kylmemmät ilmat, että onko asia toinen.
   

   ---

3. ”Ärsyttääkö sua ihmisten kyselyt?” V: Alussa turhautti, mutta nyt alan tottua siihen. Joskus turhauttaa se, kun osa ihmisistä näkee vaan sen käden, että en voisi tehdä mitään (esim. jumpata tai uida) käden takia. Asioita pitää vaan soveltaa esim. jumpatessa ja totutella hitaasti siihen, ettei käsi ole enää ihan samanlainen mitä ennen tapaturmaa.
   

   ---

4. ”Tunnetko sä sitä metallia sun käden sisällä, kun koitat ihon päältä?” V: Kyllä tunnen, jos painan, mutta ei se tunnu ihan pinnassa jos hellästi koittaa.
   

   ---

5. ”Miten opettajat koulussa on suhtautunu tähän?” V: Kaikki aika neutraalisti. Opettajat ovat ottaneet hyvin huomioon käden esim. Hengenpelastusopetuksessa, että eivät laittaneet mua hyppäämään veteen. Osa kyselee yhä käden vointia siitäkin huolimatta, että aikaa on kulunut näin paljon.
   

   ---

6. ”Onko jonkun reaktio ärsyttänyt sua kun joku kuulee, mitä sulle on sattunut?” V: En oikein ymmärrä voivottelua. Tottakai ymmärtää toisen fiiliksiä, että haluaa osoittaa myötätuntoa, mutta kyllä sen voisi osoittaa jotenkin muuten, vaikkapa halaamalla tms. Voivottelu on ärsyttävää, kun tietää, ettei se käsi voivottelulla kuntoudu 😀
   

   ---

7. ”Miten sun ranne sitten liikkuu? Liikkuuko nyt hyvin?” V: Rannetta saan aika hyvin taivutettua ylöspäin, en kuitenkaan ihan ylös asti. Kiertoliikkeet onnistuvat hyvin sekä myös nyrkkiin-auki-liike. Sormet toimivat kuten ennenkin.
   

   ---

8.  ”Paljonko saat nostaa sun kädellä nyt?” V: Saan nostaa aika paljon. Toki pitää tunnustellen nostaa ja lopettaa heti, jos kipu yltyy. Kilomääriä en osaa sanoa.
   

   ---

9. ”Saatko tehdä töitä nyt ihan normaalisti?” V: Kyllä saan, ainakin sellaista missä ei tarvitse siirtää ihmisiä. Onneksi tämän hetkinen työ on enemmän juttelua ja yhdessäoloa, niin se ei rasita mun kättä.
   

   ---

10. ”Kasvattaako tälläinen juttu henkisesti?” V: Todellakin! Tiedän, että on olemassa pahempaakin kipua kuin verikokeen otto ja uskon etten itke rokotuksissakaan niin herkästi. Pitää vain oppia hyväksymään tosiasiat eikä peitellä niitä valheilla niin hyvä tulee. Onhan tää oma vaiheensa oppia elämään tämän kuntoutusprosessin kanssa, mutta elämä jatkuu 🙂

 

Siinä, kaiken kaikkiaan 10 kysymystä 🙂

Jos sulla siellä ruudun takana tulee kysymys, johon en vastannut tässä, voit kommentoida sen tuohon alas kommenttiboxiin niin vastaan siihen 🙂

Mukavaa syksynalkua!

♥:llä tanzaa

Moikka!

Tänään päätin näin lauantai-iltapäivän ratoksi kirjoittaa elämästäni monivammaisen läheiseni kanssa. Kysymysten pohjalta asiaa on helpompi tutkia, joten alhaalla kysymyksiä läheisestäni ja elämästämme.

---

”Mikä sun läheisen sairaus on?”

Läheiselläni on monta diagnoosia ja ne kaikki liittyvät toisiinsa. Uusin niistä on Nascimenton oireyhtymä. Oireyhtymä ei ole kovin tunnettu, sillä se on n. kymmenellä henkilöllä maailmassa ja läheiseni on tällä hetkellä ainoa Suomessa joka on saanut diagnoosin kyseiseen sairauteen.

Laitan tähän linkin, josta saat lisää tietoa tästä oireyhtymästä (englanniksi): (https://www.omim.org/entry/300860)

---

”Voiko se periytyä?”

Kyllä, se voi periytyä, sillä kyseessä on vika geeneissä. Mulle voi tulla kehitysvammaisia lapsia tai sitten ei. Jos se periytyy, se periytyy poikalapsille. Tyttölapset ovat siis ns. terveitä.

---

”Miten se vaikuttaa teidän arkeen?”

Aika paljon, sillä läheiseni on yksi osa arkea. Hän ei kävele eikä syö itse, vaippoja pitää vaihtaa yms. Arki on välillä kiireistä kun on terapiat, koulu, vapaa-aika… ja nämä kaikki pitäisi osata yhdistää 🙂

---

”Voiko syndroomasta parantua?”

En usko, että voi, sillä vika on geeneissä. Sen leviämisen voi estää sillä, että ei tekisi lapsia, jolloin se jäisi vain esim. minun sukupolvelleni. Toki en edelleenkään tiedä syndrooman periytyvyydestä minun lapsilleni, se selviää aikanaan kunhan käyn verikokeissa.

---

”Mitä muita diagnooseja/sairauksia läheiselläni on?”

Läheiselläni on synnynnäinen sydänvika, epilepsia, Nascimenton oireyhtymä, kehitysvamma, astma, kokonaiskehityksen viive sekä kaihi molemmissa silmissä (leikattu sellainen).

---

”Autatko paljon läheisesi hoitamisessa?”

Autan silloin kun tarvitsee, esim. vahtimalla samalla kun vanhempani tekevät ruokaa. Välillä vietän aikaa läheiseni kanssa, luen hänelle lastenkirjaa tai lauleskelen yms. Välillä otan häntä syliin ja hassuttelen yms. Joskus menen ihan omasta tahdostani heittelemään palloa läheiseni kanssa ja autossa istun hänen kanssaan takapenkillä 🙂

---

”Mitä kuntoutusta läheisesi saa?”

Läheiseni saa mm.  kasvatuksellista (koulu, ammatinvalinta), lääkinnällistä (lääkitys, terapiat, apuvälineet), sosiaalista kuntoutusta (kotona ja koulussa, esim. vuorovaikutuksessa oleminen).

---

Käykö läheisesi töissä tai koulussa? Asuuko hän kotona?

Läheiseni käy koulua, mutta eri tavalla kuin ns. tavalliset oppilaat. Läheiseni asuu vielä kotona ja suunnitelmissa on asua niin pitkään kotona kuin mahdollista.

---

Miksi valitsit sitten juuri kehitysvammatyön jos kerta läheiselläsi on kehitysvamma? Eikö se ole sit raskasta, jos pitää töissä hoitaa ja vielä vapaa-ajalla?

Olen jo varautunut siihen, mitä se voi tuoda tullessaan. Aion ehkä tulevaisuudessa hakea sellaiseen työpaikkaan, joka on enemmän ohjaavaa työtä kuin pesuja ja siirtoja jne.

---

Mukavaa viikonloppua!

love, tanzaa

Moikka 🙂

Tällä hetkellä kirjoitan sulle vasemmalla kädellä ja oikean etusormen avustuksella vaikka oon oikeakätinen. Jaa että miksikö näin?  Selityksenä on oikeassa kädessä oleva kipsi ja leikattu ranne.

Kaikki tapahtui perjantaina 7.7.2017. Lähdin iloisesti pyöräilemään kotiin päin töistä, sillä onhan perjantai. Vauhtia minulla oli jonkin verran. En kauas ehtinyt työpaikaltani, kun kaaduin pyörällä osuessani korkeaan tien kivetykseen, sillä katsoin sen olevan suojatien korkuinen. Menetin pyöräni hallinnan ja otin vaistomaisesti ranteella vastaan kaatuessani. Kaaduin siis vatsalleni, kypärä päässä. Nousin istumaan ja jäätävä kipu ranteessa alkoi. Menin ihan shokkiin ja huusin lujaa. Kyynärpäästäni tuli verta ja siihen oli tullut ns. asfaltti-ihottumaa. Valkoinen auto avasi ikkunan ja kysyi onko kaikki ok ja tarvitsenko apua. En saanut sanottua selkeää vastausta vaan valittelin rannettani. Kuski pysäytti tien sivuun ja tuli auttamaan minua. Soitin läheiselleni, joka tuli töistä suoraan onnettomuuspaikalleni. Lähdimme päivystykseen.

Päivystyksessä odottelimme jonkin aikaa kunnes pääsin lääkärin vastaanotolle. Hän sanoi, että ranne pitäisi ns. vetää paikoilleen ja kipsata. Vetäminen sattui todella paljon! Huusin kuin syötävä. Ranteeni kipsattiin ja röntgenkuvattiin. Pääsin uudelleen saman lääkärin vastaanotolle, joka selitti, että vi ska operera… operera meinasi siis LEIKKAUSTA! Murtumani oli siis niin paha.  Apua! Pääsin T2-osastolle yöksi, sillä leikkaus tapahtuisi vasta aamulla.

Aamunkoitteessa minulta otettiin verikokeet ja laitettiin liuosta tippumaan suoraan suoneen, sillä en saanut syödä mitään ennen leikkausta. Odotin leikkausta peräti 21 tuntia syömättä, sillä kiireellisempää potilasta leikkattiin ennen minua. Lopulta kesken päivätorkkujeni, hoitaja tuli herättämään minut ja lähti viemään minua sairaalasängyssä leikkaussaliin. Oloni oli hermostunut, mutta toiveikas. Onneksi pääsisin leikkaukseen ja saisin käteni kuntoon. Olin valinnut puudutuksen sijaan nukutuksen, sillä nukkuessa en kuulisi ääniä, joita tulisi kun käteni olisi leikattavana. Nukahdin leikkauspöydälle.

Heräämössä herätessäni oloni oli omituinen ja sekava, sain kuulla jälkeenpäin, että olin saanut hyvin vahvoja kipulääkkeitä. Hoitaja haki minut takaisin osastolle, jossa olin sunnuntaihin asti. Sunnuntaina pääsin kotiin parantumaan.

Nyt alkaa toinen viikko tämän kipsin kanssa ja alan jo tottua siihen. Sormijumppaa on pitänyt tehdä joka päivä. Kyllä tämä vielä tästä iloksi muuttuu, sillä saan kipsin pois päivä sen jälkeen, kun koulut alkavat.

Mukavaa kesää !

♥:llä tanzaa

Terve!

Aiheena lyhyesti sanottuna usko ja mun oma näkemys asiasta ja vähän niitä moraalisia asioita, jotka liittyvät tähän kyseiseen uskomiseen. Kirjoitan tässä tekstissä suoraan sen mitä ajattelen. Jos tuntuu liian raskaalta lukea aiheesta, lue vaikka edellinen tekstini 🙂 ( linkki; https://thisismine.blogaaja.fi/toukokuun-suosikit-ja-kuulumisia/ )

Huom. En halua kritisoida näitä kyseisen tanssiryhmän ihmisiä ihmisinä, ihmettelen vain heidän tapaansa elää tätä elämää. En mainitse ryhmän nimeä tekstissäni.

Olin kristillisessä tanssissa mukana muutaman vuoden, olisikohan ollut ikävuoteni 11-15 eli n. 4 vuotta, jonka jälkeen lähdin pois ryhmästä omasta halustani.

Kristillisessä tanssissa mukana olevat ovat uskovaisia, eli uskovat meidän Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, ovat siis kristinuskossa. Itse mitä vanhemmaksi tulin, aloin ihmetellä sitä, miten kyseiset ihmiset ovat niin siinä uskossa kiinni. Raamattua luetaan joka ilta ja lausutaan iltarukoukset. Toisten puolesta ruokoillaan, naimisiinmenon jälkeen on vapaa tekemään asioita poikien kanssa. Homoseksuaalisuus on syntiä, vaikkakin se on ok jos he eivät mene kirkossa naimisiin. Pusukuvien laitto internettiin, ööm… ei ehkä hyvä idea.

Itsestäni tuntui, että kyseinen ryhmä koki tavallaan painostusta uskomiseen. Jeesus oli läsnä, joka harjoituksissa, esiintymisissä, leireillä, rukouksessa jne. Joka harjoituskerralla rukoiltiin ja joku saarnasi Jumalasta ja Jeesuksesta. Toisteltiin yhdessä porukalla Raamatun lauseita ja opetuksia.

Se miten käyttäydyt, se oli tärkeää. Oli ok, jos sulla poikaystävä, kunhan sekin oli uskossa. Jos lähdit ryhmästä, susta tavallaan oletettiin, että et enää usko. Kaikki pienetkin tervehdykset ja nyökkäämiset unohtuivat. Sä olet nyt osa sitä syntistä kansaa, joudut helvettiin. Käytännössä, jos uskot, pääset taivaaseen. Mutta jos et, joudut helvettiin. Taivaan porteilla mitataan se, kuinka syntinen olet ollut.

Entinen poikaystäväni, Karri (nimi muutettu) oli uskovainen, kun seurustelimme (olin tällöin vielä ryhmässä mukana ja kaikki tunsivat Karrin). Seurustelimme sen 4kk, jonka jälkeen jätin hänet. En halunnut naimisiin kun täytän 18 vuotta, Karri olisi halunnut viedä minut alttarille. Lapsia sen jälkeen, ehei todellakaan… Suhteen olisin voinut jättää väliin, siinä oli muitakin ongelmakohtia kuin vain tuo, ei siitä sen enempää tänne blogiin.

Elämä hymyilee mulle, vaikka uskoisinkin vain vähän. Uskon, että taivas on olemassa, en ole varma onko siellä ketään vastassa. Uskon, että Jeesus voi olla olemassa, en tosin tiedä tapaanko häntä koskaan. Olen töissä seurakunnassa kerhonohjaajana ja avustan kehitysvammaisten illoissa, jossa on joka kerta hartaus lopuksi, jota on mielenkiintoista kuunnella. Se riittää mulle. Mä voin hyvin, vaikka lähdinkin uskovaisten tanssiryhmästä. Mulla on nyt poikaystävä, joka ei usko samalla tavalla kuin tanssiryhmäläiseni. Molemmat kuulumme kirkkoon ja haluaisimme isona naimisiin.

Usko on jokaisen ihmisen oma yksityisasia, joka tulee esille eri tilanteissa, esim. mulla töissä. Jos haluat uskoa enemmän, se on ok. Jos olet eronnut kirkosta, sekin on ok. Jos olet esim. Jehovan todistaja, sekin on mulle ok. Tai jos uskot Islamin Jumalaan. Tai olet vaikka taolainen. Tai vaikka kuuluisit baptistikirkoon.  Mulle ei ole väliä, mihin uskot. Hyväksyn ihmiset uskontoon katsomatta.

Olkaa suvaitsevaisempia uskontoon katsomatta 🙂 ! Jos joku ei usko, se ei tarkoita sitä, että omaa uskontoaan pitäisi tarjota hänelle. Hän voi olla hyvä tyyppi, vaikka ei kuuluisikaan kirkoon.

Hyvää kesänalkua!

♥:llä tanzaa

 

 

Moikka! 🙂

Kesä alkaa olla lähellä, joten ajattelin taas vaihteeksi kirjoittaa. Tämän julkaisun aiheena on toukokuun suosikit ja mun omat kuulumiset 🙂

Lähdetään kuulumisista 🙂 Mulla menee tällä hetkellä loistavasti, saan keskiviikkona kuntoutumisen harjoittelun päätökseen ja saan siten keskittyä täysipainoisesti yritysjuttujen suunnitteluun yhdessä yrityskaverini kanssa. Myös rakkauden kanssa tulee vuosi yhdessäoloa elokuun puolella, mikä tuntuu aika hurjalta, mutta samalla ihanalta ♥! Onpa vuosi mennyt nopeasti 😮 Kesätyöni alkavat kesäkuussa ja jatkuvat elokuun alkuun asti 🙂

Kesän jälkeen saan aloittaa vammaistyön osaamisalaopinnot ja vaihtaa luokkaa. Jotenkin tuntuu siltä, että se antaa hyvän pohjan uusien ystävyyssuhteiden luomiseen ja siihen, että saan tehdä isona sitä työtä mitä elämältäni olen aina halunnut. Jatko tulevan opintovuoden jälkeen on vielä epävakaa, en tiedä jatkanko sosionomiksi vai lähdenkö opiskelemaan esimerkiksi joksikin musiikki- tai toimintaterapeutiksi, mutta ainakaan en jää lähihoitajaksi; se on varmaa!

Sitten suosikkeihin 🙂

1. Tämä sää ♥ ihanaa, kun tulee vihdoin lämmin. Tänään tarkeni ulkona jo ilman takkia 🙂 toivottavasti koko kesä on yhtä lämmin kuin nyt!
2. Motivaatio. Tämän olen huomannut siinä, että olen alkanut ottaa liikkumisen lähemmäksi itseäni ja kehitellyt itselleni liikekalenterin, jonka tarkoituksena on motivoida liikkumaan.
3. Vammaistyön osaamisalaopinnot. Vaikka se vähän jännittääkin vaihtaa luokkaa, olen asiasta kuitenkin iloinen ja odotan oppitunteja innolla. Vihdoin saan mahdollisuuden kasvattaa omaa intohimoani vammaistyötä kohtaan ja kasvattaa tietämystäni tietävien opettajien avulla!
4. Uusi musiikki. Uutta minulle on 1900-luvun bändi  The Cranberries. Olen aivan hullaantunut heidän Zombie-biisiinsä ♥

 

Laitan tähän lopuksi vielä motivoivan kuvan. Tehkää asioita, joista olette unelmoineet ja muistakaa, ettei koskaan saa luovuttaa!

Ihanaa kesän alkua!

♥:llä tanzaa

Heippa taas 🙂

Koulu on taas lähtenyt käyntiin ja niin myös oma yritys kaverin kanssa *taputtaa innoissan käsiään* 😀

Kävin tuossa joululomalla Tallinnassa ja löysin paljon karkkeja tuliaiseksi. Ajattelin nyt testata niitä kaikkia, jotta tiedätte mitä välttää ja ostaa Tallinnasta 🙂

Lähdetään mun lempiosiosta eli suklaasta: Kalev-suklaa on todella suosittua Tallinnassa, joten ostin sitä 2 erilaista levyä. Ensimmäinen niistä on Anneke-suklaa, joka on maitosuklaa, jossa on täytteenä maitoa. Levyä avatessa se näyttää tavalliselta maitosuklaalta, tuoksu on hyvä. Tuotteen mausta tulee mieleen ensimmäisenä Kinder. Hyvä tuote, pakkaus on aika kiva. Voisin ostaa uudelleen. Arvosanaksi 4/5.

Toinen suklaa on Kalevilta myös, nimittäin Mustika-niminen (mustikka) riisivalkosuklaa. Pakkaus on ihan kivan näköinen, ainakin näyttää että olisi paljon mustikkaa. Mustikan tuoksu on vahva,ei ihan ole samannäköinen mitä kuvassa.  Mustikat ovat isoja paloja, eivätkä niin söpöjä kuin mitä paketin kuvassa. Suklaan päälöä lukee Kalev, kuten Annekessakin. Maku on hyvä, ehkä vähän turhan makea valkosuklaa. Mustikat ovat kuivattuja. Voisin ostaa uudelleen. Arvosanaksi 3,5/5.

Viimeinen suklaa on Milkan Bubbly White. Luulisin että tämä poksuu suussa. Pakkaus on samankaltainen kuin kaikissa Milkan suklaissa, eli liila lehmä ja suklaan kuva. Suklaalevyssä on reikiä täynnä. Tuoksuu tavalliselle Milkan suklaalle. Tämä ei poksu suussa niinkuin aluksi luulin 😀 pieni pettymys sen kannalta, odotin poksumista. Muuten hyvä suklaa. En ehkä osta uudelleen. Arvosanaksi 3/5.

                          

Sitten siirrytään konvehteihin. Ensimmäisenä on Tallinn-rommivohvelipala. Nämä ovat yksittäispakattuja ja ovat todella kivasti paketoituja. Rommi tuoksuu jo paketin läpi. Maistetaanpas! >>>>>>> Suklaa päällä on tummaa suklaata. Rommi ei maistu niin vahvasti kuin oletin. Jännä maku 😀 maistuu enemmän kahvilta kuin rommilta 😀 Arvosanaksi 2/5.

Toinen rommikarkki, jonka nimi on Juubeliaasta 210. Päällä on tummaa suklaata, joka haisee samalla rommille ja kirsikalle. Maku on ällöttävä 😛 tulee mieleen miten jotkut paapat ja mummot ostavat tälläisiä 😀 sisältö näyttää nugaalta mutta en ole varma onko se sitä. Maun vuoksi arvosana tälle on 1/5.

Nyt kun ollaan selvitty rommikarkeista, on vuoro vähän erilaisille herkuille. Seuraavana on mansikan makuinen Chewits. Olen mähnyt näitä Suomessakin, mutta ostin ihan testiksi. Paketissa on söpö lohikäärme ja palat ovat yksittäispakattuja. Avataanpa! >>>>>> tuoksu on vähän jäätelömäinen. Toffeetahan tämä on 😀 ja kovaa sellaista & jää hampaisiin kiinni. En ostaisi toiste. Arvosana 2/5.

Seuraavana on Kalev-merkin hedelmänmakuiset Draakon-karkit. Nämä ovat varmaankin taas toffeeta. Nämä ovat paperipäällysteisiä, tuoksuvat jännälle. Maistuu omituiselle. Vähän kuin nuo Chewitsit mutta vaan pehmeinä. En ehkä osta toiste. Arvosanaksi 2,5/5.

Viimeisenä tuotteena on Jojo-merkiltä Vexta-karkkeja. Ovat vaahtokarkkeja, venäläisiä tai jotain muuta, muttei ainakaan virolaisia. Ovat myös monivärisiä ja pieniä kuutioita. Riittoisa 80 gramman pussi. Kun pussin avaa, tulee jännä hajupilvi vastaan 😀 näitä on neljää eri makua, hieman ällön makuisia. En ehkä ostaisi toiste. Arvosanaksi 3/5.

 

Tässä oli kaikki tältä erää, mikä on sun oudoin karkki mitä oot maistanu? ;D

STAY POSITIVE 😜

♡:llä tanzaa

Hei ja tervetuloa uuden kirjoituksen pariin 🙂

Tänään aiheena on tuotteet, jotka olisin jättänyt suosiolla kaupan hyllylle tai verkkokauppaan. Arvioin jokaisen tuotteen asteikolla 0-5 sen mukaan kuinka paljon pidin tuotteesta (0=huonoin ja 5=paras). Laitan myös jokaisesta tuotteesta kuvan selostuksen alle 🙂

Vartalo:

Ensimmäisenä Yves Rocherin Beaute des Mains-käsivoide. Sanoo olevansa Long-Lasting (pitkäkestoinen) ja Moisturizing (kosteuttava), nämä toteutuvat kyllä, mutta jättää ihon tahmeaksi (eli toisin sanoen kestää kauan imeytyä ja jälki on tahmea). Kaiken lisäksi tuoksu on hieman outo, tulee mieleen sellainen isoäidin käyttämä käsirasva. Kyllä käytän tuotteen loppuun, mutta en ostaisi sitä uudelleen. Arvosanaksi 2/5.

Seuraavana Tallinnasta ostettu Fruttini-merkkinen Canberry Choc-vartalovoide (eli suklainen ja puolukkainen). Hinta oli jotakin neljän euron luokkaa, eli ei ollut taloudellisesti suuri menetys. Mutta tuote on todella nestemäistä ollakseen vartalovoide, tuoksu on imelä suklaa ja puolukka, joka on todella vahva. Eli ei soveltuisi päiväkäyttöön. Näyttää iholla siltä, kuin se ns. Antaisi iholle ruskehtavaa väriä. Nyt kun levitän ja hieron  ainetta iholle, se alkaa tuoksua todella teolliselle pyykille. En ostaisi uudelleen. Arvosanaksi 0/5.

Viimeinen vartalotuote on Shelley-merkkinen vartalosuihke/deodorantti (kuvassa reunimmainen oikealla) . Tuote on muuten varmasti ihan hyvä, mutta itse pidän enemmän suihkutettavista antiperspiranteista kuin deodoranteista. Tuotteessa on ihana kukkatuoksu, joka on samaan aikaan häiritsevän voimakas. Itselläni deodorantit eivät ole tarpeeksi tehokkaita, mutta voisin suositella jollekin, joka haluaa kokeilla jotakin uutta. Maksaa noin pari euroa/pullo. Arvosanaksi 2/5.

Hiustuotteet:

Dermosilin Salt Water Spray-suolavesisuihke. Väittää antavansa hiuksille luonnollista volyymia, rakennetta ja pitoa. Itse en ainakaan nähnyt minkäänlaista volyymia suihkauttamalla sitä kosteisiin hiuksiin, vaan hiukset jäivät tahmeiksi ja tuoksukin oli epämiellyttävä. Kokeilin suihkuttaa sitä kuiviin hiuksiin, se antoi edes hieman volyymia. Tuotetta on jäljellä 2/3 osa pulloa, eli kyllä käytän sen loppuun ainakin. En tiedä ostaisinko uudelleen kuitenkaan. Dermosil:in sivulta tuote on ilmeisesti loppunut tai poistunut valikoimista. Arvosana 3/5.

Toisena tuotteena on Sunsilkin Smoot and Shiny-hoitosuihke. Pakkauksen ulkonäkö on ihan kiva, riittoisa pullo (150ml). Väittää kosteuttavansa ja antavansa kiiltoa hiuksiin. Minun pitkäaikaisessa käytössäni hiuksista tuli kyllä kiiltävät, mutta ne jäivät vailla kosteutusta. Tuoksu on ihan okei, tuoksuu hieman hiuslakkamaiselta. Maksoi alennuksessa 2€.  Arvosanaksi 3,5/5.

Kolmantena katumapäälle tulin Herbinan MarjaSpa-tuuheuttavan kuivashampoon kanssa. Tuote ei toiminut minulla ollenkaan, vaan hiukset jäivät likaisen näköisiksi ja tuntui kuin niissä olisi ollu paljon kuivashampoon jäämiä. Tuoksuu todella ihanan marjaisalle, siitä plussaa. Olen onneksi lähes käyttänyt tuotteen loppuun. En osta toiste. Maksaa varmaankin alle 5€.  Arvosanaksi 2/5.

Viimeisenä hiustuotteena on Biozellin kosteuttava hiusnaamio. Tätä en varsinaisesti ostanut, vaan sain erään myyjän unohduksen kautta (unohti hälyttimen vaatteeseen kun olin kassalla ja hälyttimet alkoivat piippaamaan ns. turhasta). Tuote on muuten ihan kiva etenkin kun se on pienikokoinen, mutta haisee epäilyttävän rasvaiselle ja hiukset tuntuvat vaikutuksen  & pesun jälkeen kauhean ohuilta. Muuten kivan kokoinen pakkaus ja ulkonäkö, mutta en ostaisi sitä jos sen löytäisin jostakin. Arvosanaksi 2/5.

Muut:

Ostin kirpputorilta sen kirpputorin omia meikkejä. Olen pitänyt erityisen paljon ns. feikki- beautyblenderistä. Petyin kuitenkin Glam Of Swedenin Face Primeriin (eli meikinpohjustusvoiteeseen). Tuote haisee omituiselle, hajusta tulee mieleen joku vahva & pahalta haiseva parfyymi. Tuotteessa on myös väriä, eli se ei ole samanlainen kuin esim.  Rimmelin Stay Matte- meikinpohjustusvoide. Aine on nestemäisempää ja sitä on vaikeaa levittää kasvoille juuri sen nestemäisen koostumuksen takia. Voisin jopasanoa, että tuote kävisi enemmin BB-voiteesta kuin meikinpohjustusvoiteesta. Onneksi tuote ei maksanut paljoa (muutaman euron), pysyn kuitenkin tutussa Rimmelin voiteessa. Arvosanaksi 0/5.

 

Nämä olivat omia mielipiteitäni, joten tuotteet voivat toimia sinulla tai sitten ei 🙂

Mitkä ovat sun inhokkituotteitasi ja miksi?

♥:llä tanzaa

Moikka!

Tulin eilen kotiin Tallinnan reissulta, olin siellä vuoden vaihtuessa 🙂 Siellä mieleeni tuli blogipostauksen aiheita, joten vikkelästi aloin miettimään, että mitä outoja asioita olen nähnyt/kokenut Virossa, joista voisi olla muillekin hyötyä tietää. Mikäli haluat oppia jotakin uutta Virossa olosta, jatka lukemista 🙂

Päädyin seuraaviin asioihin;

1. Viron kaupoissa (ainakin suurimmaksi osaksi) kun maksaa käteisellä, rahoille on olemassa erillinen kouru, johon ne laitetaan ja myyjä ottaa ne sitten siitä, palauttaen vaihtorahatkin siihen. Tämän huomasin ensimmäisellä reissullani Tallinnaan, kun olin antamassa rahojani myyjälle, hän halusi, että laitan rahani siihen kouruun. Olkaa tarkkana ihmiset 😉
2. Virossa ei ainakaan vielä toimi lähimaksu, vaikka osassa kaupoista oli modernimpi maksupääte. Eli jouduin monet kymmenet kerrat näppäilemään tunnusluvun kortilla maksaessani.
3. Ruokakaupan myyjät (ainakin osa) ”heittelevät” ruokaostoksia. En tiedä mistä tämäkin johtuu, mutta monesti olen törmännyt tähänkin, että myyjä ns. viskoo ostoksiani liukuhihnalle.
4. Myyjät osaavat hyvin vähän suomea tai puhuvat ns. hoonoa soomea. Englannilla pärjää hyvin useimmissa kaupoissa. Myös venäläiset taksikuskit osaavat hyvin englantia.
5. Torimyyjät tyrkyttävät kaikkea mahdollista. Tästä hyvä esimerkki; olin ostamassa itselleni mekkoa Tallinnasta. Menimme torimyyjälle, joka alkoi esitellä kaikkea mahdollisia juhlamekkoja, mitä hänellä oli. Päädyin sovittamaan yhtä niistä. Se näytti aivan kamalalta minun päälläni (näytin 100kg isommalta ja kaikki vain pursui mekon yli), mutta myyjä vaan jatkoi hokemistaan ”Oi katso mite kaunis, tosi hieno”. Lopulta en ostanut sitä mekkoa.
6. Taksia ottaessasi, kannattaa etsiä Tulika-nimisiä takseja. Ne ovat halvempia ja he ovat ns. laillisia takseja. He ottavat hintaa klo 06-23 0,69€/ per km  ja klo 23-06 0,80€/ per km. Odotusmaksu on 11,82€ & aloitusmaksu 3,85€. Pimeitä takseja (kuskilla ei henkkareita näkyvillä & aloitushinnat ja muut maksut ovat huipuissaan) kannattaa välttää.  (alempana vielä kuva Tulikan hinnoista)                 
7. Torimyyjiltä saa ja kannattaakin tinkiä hintaa alaspäin, yleensä myyjät suostuvat pieneen alennukseen. Ellei näin ole, kannattaa sanoa, että no ei sitten ja lähteä kävelemään poispäin, silloin he aika varmasti suostuvat hintaasi, onhan alennettu hinta parempi kuin ei yhtään mitään.

Tällaisiin asioihin olen törmännyt Tallinnassa. Toivottavasti näistä oli sinulle apua!

Ihanaa uutta vuotta 2017!

♥:llä tanzaa

Moikka 🙂 taas on se aika vuodesta, kun ollaan saatu avata lahjapaketteja 🙂 vaikkakin niitä tuli vähemmän kuin viime vuonna, niihin oli selkeästi panostettu ja jotkut olivat hieman arvokkaampia kuin toiset 🙂

Tässä pieni listaus kaikesta mitä sain:

1. Kånken-kettureppu

2. 10€ lahjakortti Sinooperiin ja 20€ lahjakortti H&M:ään

                       

3. Thermo-lämpösukat

4. Keri Smithin kirjoittama Tuhoa tämä kirja -niminen teos (engl. Wreck this journal)

5. Satnight karaokelevyn (nro 18)

6. Matkan Tallinnaan

7. The Body Shopin Hemp-jalkarasvan & Chinese Ginseng Rice-kasvonaamion

8. The Body Shopin mansikkasuihkugeelin (minipakkaus), -huulirasvan sekä -vartalonvoin

9. 2 mukia & sisällä karkkia

10. 2 konvehtirasiaa & suklaalevyn ja manteleita

11. Rahaa

Kaikista parhain lahja on se, että saan viettää aikaa läheisten ja rakkaiden kanssa ♥

Mukavaa joulunaikaa ja ihanaa uutta vuotta 2017!

♥: llä tanzaa

 

Psst! Pysykää kuulolla Tallinnan postausta varten 😉