Heippa 🙂
Huomenna on ensimmäinen koulupäiväni. Ja sitten ollaan muutama päivä koulussa ennen harjoittelua, kerrataan asioita ja sen sellaista. Sitten ollaan iloisesti harjoittelussa vammaisten kanssa 🙂
Ai anteeksi, sanoinko vammaisten kanssa? Eikun siis tarkoitin että vanhusten kanssa 🙂 onhan se tosi mukavaa vaihtaa harjoittelupaikkaa viikkoa ennen itse harjoittelua 🙂 *naurahtaa sarkastisesti* Olin jo valmiiksi asennoitunut siihen, että okei nyt on vanhusharjoittelu mutta menenkin vammaisten paikkaan harjoitteluun, koska listassa oli yksi vammaispuolen paikka. Valinta tuntui hyvältä, sillä tiedän kuitenkin jo suuntautuvani alalle… kukaan muu ei halunnut paikkaa joten päätin napata paikan itselleni. Eli olisi ihan mukavaa nähdä mitä kyseinen ammatti on käytännössä hoitajan silmin 🙂
Viikkoa ennen koulun alkua opettajan puhelu muuttikin kaiken… harjoittelupaikkani oli viestittänyt heille etteivät ota minua paikkaansa harjoittelemaan… Syynä päätökseen oli se, ettei koulun antamat kriteerit täyty heillä ja en opi uusia asioita koska minulla on kokemusta vammaisten kanssa olosta! Jokainen oppii uutta, kun on vain siihen halua ja motivaatiota, jota minulla olisi ollut vammaistyön alalla ja kyseisessä paikassa.
Kahden tunnin itsensä rauhoittelu siitä kaikesta vihasta ja kirosanoista oli elämäni kamalimmat kaksi tuntia. Hakkasin tyynyä sohvaa vasten itkien ja olin täysin murtunut, koska en tiennyt miten tulen pärjäämään vanhusten kanssa. En pidä edes isovanhempianikaan vanhuksina, koska he eivät tarvitse vielä koko ajan apua kaikessa vaan ovat omatoimisia, pirteitä ja elämänmyönteisiä ihmisiä 🙂
Onneksi opettajalla oli se kuuluisa plan B. Hän ehdotti ensin kotipalvelua, mutta paikka oli turhan kaukana kotoani, koska olisin vasta illalla kotona. Halusin kuitenkin saada omaa aikaa raskaan työpäivän jälkeen. Toinen ja viimeinen vaihtoehto oli vanhusten kotihoito. Valitsin sen.
Jos tunnistat itsesi ex-harjoittelupaikkani työntekijäksi, en yritä olla tahallaan negatiivinen teitä tai paikkaanne kohtaan. Ehkä minun on parempi olla vanhusten harjoittelussa vanhusten eikä vammaisten paikassa.
Pieni ajatus teille lukijoille näin lopuksi : aina on olemassa plan B. Ja asiat järjestyvät. Se vaan voi vaatia aikaa 🙂
Mukavaa alkavaa viikkoa! Stay positive :*
-Tanzaa-
