Heippa!

Mun ranteen leikkauksesta on nyt kulunut yli 2 kuukautta. Edistystä on kyllä tapahtunut tässä kahdessa kuukaudessa, saan tehtyä paljon itse. Aina kun näytän jollekin leikkausarpeani niin heillä nousee kysymyksiä kaikesta niin itse kivusta kuin leikkauksesta.

Ajattelin tästä inspiroituneena kertoa kysymysten kautta tästä leikatusta kädestä.


  1. ”Särkeekö sitä leikkausarpea tai ylipäätänsä rannetta?” V: No ei oikeastaan. Sitä särkee vain silloin, jos olen rasittanut sitä paljon tai teen liikkeitä todella nopeasti ja rajusti. Illasta olen yleensä ottanut kylmäkallen käden alle, sillä se lievittää sitä kipua, mutta pikkuhiljaa olen senkin saanut jättää pois, kun ei enää särje iltaisin. Eli kipua ei ole kuin hetkittäin.

  2. ”Reagoiko sun kädessä oleva metalli kylmään tai kuumaan, esim. pakkaseen tai saunaan?” V: Tätä olen testannnut vain kuumalle, koska ei ole ollut vielä pakkasia 😀 Mutta ei, metalli ei reagoi esimerkiksi kuumaan saunaan. Saa nähdä kun tulee kylmemmät ilmat, että onko asia toinen.

  3. ”Ärsyttääkö sua ihmisten kyselyt?” V: Alussa turhautti, mutta nyt alan tottua siihen. Joskus turhauttaa se, kun osa ihmisistä näkee vaan sen käden, että en voisi tehdä mitään (esim. jumpata tai uida) käden takia. Asioita pitää vaan soveltaa esim. jumpatessa ja totutella hitaasti siihen, ettei käsi ole enää ihan samanlainen mitä ennen tapaturmaa.

  4. ”Tunnetko sä sitä metallia sun käden sisällä, kun koitat ihon päältä?” V: Kyllä tunnen, jos painan, mutta ei se tunnu ihan pinnassa jos hellästi koittaa.

  5. ”Miten opettajat koulussa on suhtautunu tähän?” V: Kaikki aika neutraalisti. Opettajat ovat ottaneet hyvin huomioon käden esim. Hengenpelastusopetuksessa, että eivät laittaneet mua hyppäämään veteen. Osa kyselee yhä käden vointia siitäkin huolimatta, että aikaa on kulunut näin paljon.

  6. ”Onko jonkun reaktio ärsyttänyt sua kun joku kuulee, mitä sulle on sattunut?” V: En oikein ymmärrä voivottelua. Tottakai ymmärtää toisen fiiliksiä, että haluaa osoittaa myötätuntoa, mutta kyllä sen voisi osoittaa jotenkin muuten, vaikkapa halaamalla tms. Voivottelu on ärsyttävää, kun tietää, ettei se käsi voivottelulla kuntoudu 😀

  7. ”Miten sun ranne sitten liikkuu? Liikkuuko nyt hyvin?” V: Rannetta saan aika hyvin taivutettua ylöspäin, en kuitenkaan ihan ylös asti. Kiertoliikkeet onnistuvat hyvin sekä myös nyrkkiin-auki-liike. Sormet toimivat kuten ennenkin.

  8.  ”Paljonko saat nostaa sun kädellä nyt?” V: Saan nostaa aika paljon. Toki pitää tunnustellen nostaa ja lopettaa heti, jos kipu yltyy. Kilomääriä en osaa sanoa.

  9. ”Saatko tehdä töitä nyt ihan normaalisti?” V: Kyllä saan, ainakin sellaista missä ei tarvitse siirtää ihmisiä. Onneksi tämän hetkinen työ on enemmän juttelua ja yhdessäoloa, niin se ei rasita mun kättä.

  10. ”Kasvattaako tälläinen juttu henkisesti?” V: Todellakin! Tiedän, että on olemassa pahempaakin kipua kuin verikokeen otto ja uskon etten itke rokotuksissakaan niin herkästi. Pitää vain oppia hyväksymään tosiasiat eikä peitellä niitä valheilla niin hyvä tulee. Onhan tää oma vaiheensa oppia elämään tämän kuntoutusprosessin kanssa, mutta elämä jatkuu 🙂

 

Siinä, kaiken kaikkiaan 10 kysymystä 🙂

Jos sulla siellä ruudun takana tulee kysymys, johon en vastannut tässä, voit kommentoida sen tuohon alas kommenttiboxiin niin vastaan siihen 🙂

Mukavaa syksynalkua!

♥:llä tanzaa