Moikka 🙂
Tällä hetkellä kirjoitan sulle vasemmalla kädellä ja oikean etusormen avustuksella vaikka oon oikeakätinen. Jaa että miksikö näin? Selityksenä on oikeassa kädessä oleva kipsi ja leikattu ranne.
Kaikki tapahtui perjantaina 7.7.2017. Lähdin iloisesti pyöräilemään kotiin päin töistä, sillä onhan perjantai. Vauhtia minulla oli jonkin verran. En kauas ehtinyt työpaikaltani, kun kaaduin pyörällä osuessani korkeaan tien kivetykseen, sillä katsoin sen olevan suojatien korkuinen. Menetin pyöräni hallinnan ja otin vaistomaisesti ranteella vastaan kaatuessani. Kaaduin siis vatsalleni, kypärä päässä. Nousin istumaan ja jäätävä kipu ranteessa alkoi. Menin ihan shokkiin ja huusin lujaa. Kyynärpäästäni tuli verta ja siihen oli tullut ns. asfaltti-ihottumaa. Valkoinen auto avasi ikkunan ja kysyi onko kaikki ok ja tarvitsenko apua. En saanut sanottua selkeää vastausta vaan valittelin rannettani. Kuski pysäytti tien sivuun ja tuli auttamaan minua. Soitin läheiselleni, joka tuli töistä suoraan onnettomuuspaikalleni. Lähdimme päivystykseen.
Päivystyksessä odottelimme jonkin aikaa kunnes pääsin lääkärin vastaanotolle. Hän sanoi, että ranne pitäisi ns. vetää paikoilleen ja kipsata. Vetäminen sattui todella paljon! Huusin kuin syötävä. Ranteeni kipsattiin ja röntgenkuvattiin. Pääsin uudelleen saman lääkärin vastaanotolle, joka selitti, että vi ska operera… operera meinasi siis LEIKKAUSTA! Murtumani oli siis niin paha. Apua! Pääsin T2-osastolle yöksi, sillä leikkaus tapahtuisi vasta aamulla.
Aamunkoitteessa minulta otettiin verikokeet ja laitettiin liuosta tippumaan suoraan suoneen, sillä en saanut syödä mitään ennen leikkausta. Odotin leikkausta peräti 21 tuntia syömättä, sillä kiireellisempää potilasta leikkattiin ennen minua. Lopulta kesken päivätorkkujeni, hoitaja tuli herättämään minut ja lähti viemään minua sairaalasängyssä leikkaussaliin. Oloni oli hermostunut, mutta toiveikas. Onneksi pääsisin leikkaukseen ja saisin käteni kuntoon. Olin valinnut puudutuksen sijaan nukutuksen, sillä nukkuessa en kuulisi ääniä, joita tulisi kun käteni olisi leikattavana. Nukahdin leikkauspöydälle.
Heräämössä herätessäni oloni oli omituinen ja sekava, sain kuulla jälkeenpäin, että olin saanut hyvin vahvoja kipulääkkeitä. Hoitaja haki minut takaisin osastolle, jossa olin sunnuntaihin asti. Sunnuntaina pääsin kotiin parantumaan.
Nyt alkaa toinen viikko tämän kipsin kanssa ja alan jo tottua siihen. Sormijumppaa on pitänyt tehdä joka päivä. Kyllä tämä vielä tästä iloksi muuttuu, sillä saan kipsin pois päivä sen jälkeen, kun koulut alkavat.
Mukavaa kesää !
♥:llä tanzaa