Kategoria: Yleinen

Hei 🙂

Nyt olisi vanhusharjoittelu ohi. Ajattelin kirjoittaa siitä, miten tuo 9 viikkoa meni vanhusten kanssa.

9 viikkoa meni TODELLA nopeasti, näyttökeskustelussa tuntui siltä, kuin olisin vasta aloittanut kyseisen harjoittelun.. Vanhukset (tai no eivät kaikki olleet vanhuksia) joten sanotaanko paremmin asiakkaat, olivat todella erilaisia jokainen ja sain nähdä paljon erilaisia diagnooseja (afaasiaa, mielenterveysongelmia, Alzheimerin tautia, diabetesta, kehitysvammojen eri muotoja, hemiplegiaa, dementiaa, hahmotushäiriöitä ect…). Paljon opin uusia asioita ja tulin hieman itsevarmemmaksi vanhusten kanssa ja ylipäätänsä opiskelijana. Opin kirjaamaan kunnolla, käyttämään tietojärjestelmää. Pomo oli kysynyt ohjaajaltani, voisinko tulla heille sijaistamaan… valitettavasti en voi, sillä en ole vielä 18v.

Parhainta tässä harjoittelussa oli positiivinen ja kannustava työyhteisö ja etenkin oma ohjaajani, joka osasi neuvoa ja vastata outoihinkin kysymyksiini 🙂 Huonoja puolia en osaa sanoa tästä harjoittelusta. Ainoastaan stressiä aiheuttivat papereiden määrä sekä näyttöpäivät, jolloin minun piti olla kuin olisin yksin siinä asiakastilanteessa. Toki tämä oli ohjaajalleni vaikeaa, sillä kuvitelkaa nyt että joku opiskelija tulee ja tekee työsi, sinun pitäisi vain istua ja katsoa. Olisi minullekin vaikeaa 😀 onneksi sain ohjeistaa ohjaajani tekemään pieniä asioita (esim. Avaatko tuon ikkunan kun menen Pirkon (nimi muutettu) kanssa vessaan?)

Viimeinen päivä oli haikea, myös minulle sekä osalle asiakkaista, joiden kanssa olin tullut läheiseksi. Muistan sen kun hyvästelin erään asiakkaan, kuinka hän otti minua kädestä kiinni ja silitti poskeani samalla sanoen ”Hyvää jatkoa sinulle, opiskelija.” ❤

Koko harjoittelusta sain H2 (eli T1=tyydyttävä, H2=hyvä ja K3=kiitettävä), jota lähdinkin tavoittelemaan tässä harjoittelussa. Opettajan ja ohjaajani mukaan saan olla ylpeä itsestäni, niin olenkin 🙂

Uskon palaavani tuohon harjoittelupaikkaan vielä joskus, jollei virallisen työntekijän muodossa, niin ehkä kesätyöntekijänä 🙂

Mukavaa alkavaa syyslomaa (niille joilla sitä on) ja alkavaa viikkoa!

STAY POSITIVE 😜

-tanzaa-

 

 

VAROITUS! EI HERKILLE LUKIJOILLE

Kaikki lähti yhdestä äidinkielen tunnista. Oli ensimmäinen tunti ja opettaja antoi tehtäväksi kirjoittaa itsestään kolme väittämää ja lopun luokan pitää arvata mikä väittämä niistä kolmesta on totta. Tällöin minulla oli aika heikko itsetunto, vertailin itseäni muihin ja halusin olla samanlainen kuin yksi luokkani tyttö (nimeä en mainitse sen takia, sillä voi olla että hän lukee tätä parhaillaan).

Siinä pulpetissa istuessani, lähes tutun luokan ympäröimänä, kirjoitin kolme väitettä uuteen sinikantiseen vihkooni. Tottakai opettaja halusi kuulla mitä olimme kirjoittaneet. Aloitimme kertomiskierroksen ja olin kolmas siinä kierroksessa.

Kun vuoroni lopulta tuli ja aloin lukea väittämiäni, opettaja oli hämmentyneen näköinen oikesta väittämästä. Se väittämä kuului näin: ”Voin näyttää hyvinvoivalta ulkopuolisen silmin, mutta oikeasti sisällä voin pahoin.” Luokkalaisteni arvattua tämän oikeaksi kukaan ei kommentoinut asiaan mitään. Ainoastaan opettajani huolestui ja pyysi minua jäämään tunnin jälkeen juttelemaan hänen kanssaan. Hän katsoi minua kysyvästi ja kysyi elämäni muuttavan kysymyksen: ”Haluisitko Tanja mennä juttelemaan kuraattorin kanssa tästä?” Nyökkäsin ja sanoin että ehkä voisin mennä. Tämä muutti dramaattisesti kaiken.

Siinä sitten olin. Sain ajan kuraattorille, kiitos äidinkielen opettajani. Odottelin vain kellon soittoa, että tunti alkaa, sillä minulle oli varattu tunti aikaa juttelemiseen ja avautumiseen. Kellon soidessa oppitunnille, painoin varovasti kuraattorin oven summeria. Oven minulle avasi silmälasipäinen nainen. Hän tervehti minua ja kutsui sisälle huoneeseensa. Juttelimme elämästi ja vartalokriisistäni. Lähtiessäni sieltä oloni oli kevyempi, aioin mennä sinne uudelleen parin viikon kuluttua.

Jännitin ylä-asteen terveystarkastuksia todella paljon, koska tiesin että painoni oli noussut (toki siitä syystä, että murrosikäni oli alkanut) ja niinhän painoni oli terveydenhoitajan mielestä noussut. Tästä ”huolestuneena” hän lähetti minut verikokeisiin -> hän siis etsi, voisiko lihomiseni syy olla kilpirauhasen vajaatoiminta… kokeiden tulokset tulivat takaisin täysin puhtaana eli en siis kärsinyt kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Terveydenhoitaja kehotti syömään terveellisemmin ja liikkumaan enemmän. Hän ei tiennyt, millainen asia siitä seuraisi.

Lopulta aloin silloin tällöin jättämään kouluruokaa väliin (koin itseni isoksi vain koska ehkä hieman enemmän kuin luokkakaverini), join vain smoothieita tai söin jotain todella pientä. Joskus saatoin tulla ruokalaan ja syödä salaattia/itse ruokaa vähän. Kotona söin normaalisti. Koulukaverini huolestuivat tästä. Muistan erään päivän kun noudatin ns. Dieettiäni, eräs luokkalaiseni tuli juttelemaan kanssani seuraavan tunnin opetusluokan eteen ihmetellen miksen tullut heidän kanssaan syömään. Muistan sanoneeni ettei ole nälkä. Lopulta he saivat minut suostuteltua syömään. Kiitos näille ihmisille!

Itsetuntoni on mennyt ylös ja alas vuosien mittaan. Muistan ahdistuneeni siitä, jos minun piti kulkea yksin kaupungilla. Tämä sen takia, että pelkäsin muiden ihmisten tuomitsevan minut. Nykyään osaan hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, syön ruokaa monta kertaa päivässä ja säännöllisesti.

Itsensä ja kroppansa hyväksyminen vie aikaa. Minulta se vei 4 vuotta. Kyllä vielä joskus tulee sellaisia hetkiä, että sitä tuntee itsensä rumaksi ja lihavaksi, mutta niitä tulee enää harvoin. Minulla on rakastava perhe, läheiset, sukulaiset sekä elämäni suuri rakkaus tukemassa minua ja kulkemassa tätä elämää käsi kädessäni.

Jos tunnet itsesi yhtä kriittiseksi kuin minä 7-luokkalaisena, puhu jollekkin. Puhumisella on iso merkitys hyvinvointisi kannalta 🙂

STAY POSITIVE 😜

-tanzaa-

 

Heippa 🙂

Huomenna on ensimmäinen koulupäiväni. Ja sitten ollaan muutama päivä koulussa ennen harjoittelua, kerrataan asioita ja sen sellaista. Sitten ollaan iloisesti harjoittelussa vammaisten kanssa 🙂

Ai anteeksi, sanoinko vammaisten kanssa? Eikun siis tarkoitin että vanhusten kanssa 🙂 onhan se tosi mukavaa vaihtaa harjoittelupaikkaa viikkoa ennen itse harjoittelua 🙂 *naurahtaa sarkastisesti* Olin jo valmiiksi asennoitunut siihen, että okei nyt on vanhusharjoittelu mutta menenkin vammaisten paikkaan harjoitteluun, koska listassa oli yksi vammaispuolen paikka. Valinta tuntui hyvältä, sillä tiedän kuitenkin jo suuntautuvani alalle… kukaan muu ei halunnut paikkaa joten päätin napata paikan itselleni. Eli olisi ihan mukavaa nähdä mitä kyseinen ammatti on käytännössä hoitajan silmin 🙂

Viikkoa ennen koulun alkua opettajan puhelu muuttikin kaiken… harjoittelupaikkani oli viestittänyt heille etteivät ota minua paikkaansa harjoittelemaan… Syynä päätökseen oli se, ettei koulun antamat kriteerit täyty heillä ja en opi uusia asioita koska minulla on kokemusta vammaisten kanssa olosta! Jokainen oppii uutta, kun on vain siihen halua ja motivaatiota, jota minulla olisi ollut vammaistyön alalla ja kyseisessä paikassa.

Kahden tunnin itsensä rauhoittelu siitä kaikesta vihasta ja kirosanoista oli elämäni kamalimmat kaksi tuntia. Hakkasin tyynyä sohvaa vasten itkien ja olin täysin murtunut, koska en tiennyt miten tulen pärjäämään vanhusten kanssa. En pidä edes isovanhempianikaan vanhuksina, koska he eivät tarvitse vielä koko ajan apua kaikessa vaan ovat omatoimisia, pirteitä ja elämänmyönteisiä ihmisiä 🙂

Onneksi opettajalla oli se kuuluisa plan B. Hän ehdotti ensin kotipalvelua, mutta paikka oli turhan kaukana kotoani, koska olisin vasta illalla kotona. Halusin kuitenkin saada omaa aikaa raskaan työpäivän jälkeen. Toinen ja viimeinen vaihtoehto oli vanhusten kotihoito. Valitsin sen.

Jos tunnistat itsesi ex-harjoittelupaikkani työntekijäksi, en yritä olla tahallaan negatiivinen teitä tai paikkaanne kohtaan. Ehkä minun on parempi olla vanhusten harjoittelussa vanhusten eikä vammaisten paikassa.

Pieni ajatus teille lukijoille näin lopuksi : aina on olemassa plan B. Ja asiat järjestyvät. Se vaan voi vaatia aikaa 🙂

Mukavaa alkavaa viikkoa! Stay positive :*

-Tanzaa-

 

Heippa 🙂

Tälläinen pieni postaus tulee taas pitkästä aikaa, tosiaan koko kesä on mennyt reissaillessa ja lomaillessa 😩

Tämän päivän postauksen aihe on stressin lievitys.

Ihmiset stressaavat paljon. Koulujutut, työt, joskus arkikin voivat olla stressaavia asioita. Stressatessa on vaikea keskittyä mihinkään keskittymistä vaativaan asiaan ja yleensä on myös vaikea nukkua…

Stressinhallintaan ja vihaisiin ajatukseen löysin tälläisen DIY:n ; vesivauva-stressipallo (jonka ohjeet näet alla olevasta kuvasta)

Kuva 2: Tarvitset seuraavat välineet; kasvaneita vesivauvoja, ilmapalloja sekä suppilon (jos et omista sellaista, leikkaa muovipullosta kaula poikki -> tämä toimii suppilona)

Kuvat 3&4: Ota suppilo/muovipullonkaula ja laita ilmapallo suppilon kärkeen.

Kuva 5&6: Täytä ilmapallo vesivauvoilla.

Kuva 7: Lopeta täyttäminen viimeistään kunnes vesivauvat pulpahtelevat ulos suppilosta.

Kuvat 8&9: Sido ilmapallon päähän solmu. Halutessasi voit piirtää pernament-tussilla ilmapalloon kuvioita tai vaihtoehtoisesti hymynaaman 🙂

Tämä DIY on loistava pitää vaikka koulupöydällä tai laukussa ja ottaa käteen kun stressaavat asiat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä 👍 Ja tämän voi halutessaan laittaa pakettiin ja antaa strssaavalle ystävälle 😀

Toivotankin siis sulle onnea stressinhallintaan tämän DIY:n myötä 🙂

STAY POSITIVE 😜

-Tanzaa-

Tervetuloa takaisin mun blogiin 🙂 siitä onkin aikaa…. parisen kuukautta 😛 tänään mun postauksen aiheena on *pelottavaa musiikkia: TAN TAN TAA* kuukautiset !

Noniin, varmaan oletkin jo tietoinen, että mitä kuukautiset ovat; kipua, hampaiden kiristelyä, hikoilua,verta, kaikkea tätä. Joillekin tulee oireita, toisille lievimmen ja toisille pahemmin. Tänään ajattelin keskittyä lähinnä siihen miten kuukautisia voi tehdä helpommaksi eli miten lievittää kuukautiskipuja ja yllä mainittuja oireita 🙂

Mutta, ensiksi kerron mitä kuukautiset ovat, sillä voi olla että et ole kokenut tai et vain ole kuullut niistä vielä:

Moikka! 😊

Ensinnäkin, pahoitteluni etten ole ehtinyt kirjoittaa…

Kuten varmaan otsikosta huomaatkin, tämä blogipostaus käsittelee jälleen elämänohjeita ☺

1. Jos sinulla tai kaverillasi/perheenjäsenilläsi on likaiset tennarit, yksi tapa puhdistaa ne on käyttää kynsilakanpoistoainetta ja vanupalloa. Laitat vain hieman kynsilakanpoistoainetta vanupalloon ja hinkkaat tennarin likaista kohtaa. Olen todennut itse, että tämä toimii, ainakin halppistennareille. Jos haluat testata sitä merkkitennareille (Converse yms.), teet sen omalla vastuullasi ☺

2. Onko sinulla lyhyet ripset ja haluat saada niistä pidemmät ilman pidennyksiä? Tämä life hack on todellakin sinua varten! Laitat ensin ripsiväriä niinkuin normaalisti, sen jälkeen kerros vauvantalkkia (kyllä, luit oikein!), jonka jälkeen uusi kerros ripsiväriä. Tämän tulisi tehdä ripsistäsi pidemmät.

3. Jumittuneen kynsilakkapullon saat helposti auki kiertämällä sen varteen hiuslenksun. Näin saat pullostasi paremman otteen.

4. Jos paidastasi tms. meinaa irrota nappi, väliaikaisen pidon siihen saat kun sivelet väritöntä kynsilakkaa napin päälle. (HUOM! On todellakin vain väliaikainen kikka!)

5. Voit kokeilla puhdistaa hiusharjojasi lämpimän kraanaveden ja ruokasoodan sekoituksella (kerrothan minulle toimiiko :D).

6. Jos haluat meikkivoiteestasi enemmän kosteuttavan, voit lisätä sen joukkoon vähän kosteusvoidettasi.

7. Diy (do it yourself=tee se itse) kahvikuorinta: 1 rl kahvijauhetta (suodatinkahvia), 1 tl kanelia, 1 rl tai enemmän sokeria ja hieman rypsiöljyä tai jtn muuta (esim. Sulatettua vaseliinia, kookosöljyä, EOS yms). Sekoita kaikki ainekset yhteen kulhoon. Mikäli kuorinnastasi tuli liian öljyistä, lisää enemmän sokeria. Kahvikuorinta virkistää ihoa ja öljy kosteuttaa sitä.

8. Rajauksen piirtämiseen voit käyttää lusikan vartta, paperinpalaa, teippiä yms.

9. Vinkki askartelijoille: ota pala alumiinifoliota ja taita se kahtia. Voit teroittaa saksesi leikkaamalla alumiinifoliota.

10. Viimeinen life hack on diy kynsilanpoistopurkki: Tähän tarvitset pienen purkin (esim. lasinen vauvanruokapurkki, piltti), keittiösieni sekä kynsilakanpoistoainetta. Avaa pilttipurkki ja tunge yksi keittiösieni purkkiin. Tämän jälkeen kaada kynsilakanpoistoainetta vähän kerrallaan ja katso, että sieni imee sitä. Ja siinä se! Kun haluat poistaa kynsilakan kynsistäsi, ”dippaa” kyntesi purkkiin, pyöräytä sormeasi ja kynsilakkasi on poissa!

Mikäli joku näistä elämänohjeista ei toimi sinun kohdallasi, olen pahoillani ☺

Mukavaa viikonjatkoa!

T. tanzaa

 

Oletko koskaan nähnyt pelottavaa painajaista???

Ihmiset näkevät painajaisia, osa lievempiä ja osa tosi hurjia. Näin tässä muutama päivä sitten sellaisen painajaisen, josta kärsin koko loppupäivän.

Olen huoneessa, jossa on paljon naispuolisia ihmisiä, on vanhaa sekä nuorta. Katselen ympärilleni ja huomaan meidän kaikkien olevan ihan alasti. Vieressäni makaa eräs luokkani tyttö. Alan panikoimaan, kun en tiedä, mistä oikein on kyse. En pysty huutamaan, tuntuu kuin suuni olisi laitettu kiinni tikeillä. Lopulta huoneen ovi avataan ja sieltä tulee mieshenkilö täysin puettuna ja pitkä lista kädessään. Yritän nousta ylös ja juosta, mutta tajuan hämmästyksekseni, etten osaa enää kävellä.

Mies aloittaa lukemaan listaa ja ensimmäisenä hän sanoo makaavan kaverini nimen, mutta kaverini vain jatkaa nukkumistaan. Mies katsoo ympärilleen kuin kysyvän näköisenä, pudistaa päätään ja jatkaa listan lukemista. Seuraavana olen minä. Mies katselee taas ympärilleen ja minä viittaan. Mies sanoo ”tule tänne”. Menen avoimesta ovesta ulos kontaten kuin koira ja mies sulkee oven perässään.

Näen oudon kuin uima-altaan, jossa on eräänlaista mustaa liejua. Allasta ympäröi kynnykset, eli sitä pitkin pääsee kiertämään sen. Olen reunan toisella puolella ja kuin tyhjästä mies ilmestyy toisella puolelle allasta. Hän sanoo minulle, että voin ja osaan kävellä. Niinpä nousen ylös ja kävelen varovasti altaan toiselle puolelle.

Jotenkin, teleportatusti, sille puolelle allasta, josta minä lähdin, tulee vanhan näköisiä naisia, jotka seisovat jonossa. Kuin he odottaisivat jotain. Yksitellen nämä naiset antavat äänensä johonkin laatikkoon, kävelevät altaan reunalle ja juovat eräänlaisen sinisen juoman. Tämän jälkeen he sulkevat silmänsä ja kaatuvat kevyesti taaksepäin tuohon ällöttävään ja mustaan liejuun. Lieju imaisee heidät sisäänsä.

Katson järkyttyneenä kaikkea tapahtunutta. Mies antaa minulle syömäpuikot ja sanoo ”jos jotenkin selviät tästä, olet ihmeellinen tyttö”. Sitten joku laite, jossa on teräviä piikkejä, käynnistyy…. Herään havahtuen tähän uneen.

Tämä uni on vaivannut mua muutaman päivän ajan, viime yönä en oikein uskaltanut nukahtaa, kun pelkäsin näkeväni oman kuolemani. Olen kuitenkin varma, että selvisin siinä unessa 🙂 kaikki päivän tapahtumat vain yhdistyivät yhdeksi järkyttäväksi painajaiseksi.

Mukavaa viikonloppua !

-tanzaa-

Hei!

Mulla oli vaikeuksia miettiä mistä kirjoittaisin 😛 lopulta keksin, että kerronpas teille nyt 10 elämänohjetta (eng. Life hacks)… Osa näistä saattaa olla jo tunnettuja, mutta uskon, että näiden joukosta löytyy myös sellaisia, joita et tullut edes ajatelleeksi 😀

Noniin 🙂

1. Jos haluat puhelimesi lataavan nopeammin, laita puhelin lentotilaan. Tämä sulkee kaikki sovellukset ja laittaa wifi-yhteyden pois päältä.

2. Lisää tilaa mikroon kulhoruokien kuumentamisen ajaksi saat, kun laitat kulhon ja toisen kulhon alle kupin (laitan kuvana, ellet ymmärtänyt).

3. Jos saat viiltohaavan, hiero vähän liimapuikkoa haavaan, tämä auttaa sen paranemista.

4. Jos menet rannalle tai matkustelet, etkä halua ihmisten varastavan arvoesineitäsi, ota tyhjä suihkusaippuapullo/huulirasva ja laita arvoesineesi sinne. Kukaan ei tiedä, että siellä on rahaa 😉

5. Pahan hengityksen välttämiseksi pese myös kielesi!

6. Jos sinulle tulee roska silmään, sulje silmä ja räpyttele. Tämän tulisi auttaa vähentämään kutiavaa tunnetta.

7. Jos sinulla/perheenjäsenilläsi on pahanhajuisia kenkiä, laita teepussit niihin. Teepussien haju peittää pahan hajun. (laitan kuvan)

8. Seuraava temppu toimii erityisesti avokadolla sekä mangolla. Ota mango/avokado ja kuppi. Halkaise mango/avokado ja liu’uta se kuppia vasten niin, että mahdollisimman paljon lihaa jää kuppiin.

9. Kynsilakka kuivuu nopeammin, jos ”dippaat” lakatut kyntesi kylmään veteen. (laitan kuvan)

10. Jos sinulla on lapsia ja he haluavat syödä mehujäätä, aseta mehujaa keskelle paperista muffinssivuokaa, etteivät lasten sormet tule tahmeiksi.

Olen havainnut useammat näistä ohjeista hyviksi, mutta en vastaa siitä, ettei se sinun käytössäsi toiminutkaan 🙂

Mukavaa lauantai-iltaa!

❤:llä tanzaa

 

 

Heippa taas 🙂 Huomenna mun toinen viikko kesätöissä päättyy ja pääsen hetkeksi hengähtämään ennen viimeistä viikkoa… Tämä kaksi viikkoa on mennyt välillä hitaasti ja toisinaan hurjaa vauhtia, riippuen aina (paperi)työn määrästä 🙂 Jos paperityötä ei ole niin olen keksinyt muutakin puuhaa; esim. kahvikoneen täyttöä ja pöytien putsaamista yms…. # vaimoainesta 😉 Yhtenä työttömänä päivänä mun työnantaja laittoi mut siivoamaan rätin ja pesuaineen kanssa erästä konetta 🙂 Se oli vähän vaihtelua istumatyöhön, mutta selkä siinä väsyikin, heh 😀 Laitan loppuun siivouskuvan 😉

Töissä on ihan hyvä ilmapiiri, kaikki sanovat huomenta (viroksi, suomeksi tai venäjäksi) ja ovat olleet ystävällisiä 🙂 Onhan siellä eräs ”playboy”-jannu, jolla on aina pilke silmäkulmassa 😀 Katselee meikäläistä vähän erikoisella tavalla 😀 Mutta ei siitä sen enempää…  Olo on kyllä kuin äidillä, kun joudun olemaan ainoa ”likaisempaa” työtä tekevä nainen ja siivoamaan siellä miesten kahvihuonetta… Konttorinaiset ovat asia erikseen, eivätkä he työskentele samassa hallissa kuin mä 🙂

Nyt tänään alkoi Suomipop-festarit tuolla Jyväskylässä…. Itseäni vähän harmittaa kun en pääse sinne, kun siellä on paljon hyviä artisteja mm. JVG, SANNI, Jonne Aaron, Haloo Helsinki! (Mun ehdoton suosikki näistä :D) ja Yö. Onneksi Suomipopin nettisivuilla on livekuvaa festareilta 🙂 Voi olla, että tulee kuunneltua muutama keikka nyt illalla 😉

Onneksi huomenna on perjantai ja saunailta 🙂 rentouttaa kummasti ;D

Torstai-illan jatkot 🙂

 

❤ :llä tanzaa

Heippa taas pitkästä aikaa !

Sain tuossa pari päivää sitten tietää, että mut on valittu Vao:lle opiskelemaan ja vieläpä lähihoitajan koulutusta 🙂 JIPPIII !

http://www.vao.fi/fi/mediapalvelut/media?mediaid=231  -> tuosta näkee Vaolle hyväksytyt oppilaat 😉

On jotenkin mahtava fiilis siitä, että pääsen tekemään sitä, mikä kuulostaa omalta alalta. Luokioonkin mun keskiarvo olisi riittänyt; nousi siihen 8,6 🙂 Kuitenkin musta tuntuu, et oon enemmän käytännön kuin teorian ihmisiä 😀 Muutama tuttu/entinen koulukaverikin tulee opiskelemaan samaa alaa, mutta listasta löytyi paljonkin semmosia ihmisiä, joihin vois tutustua ja joista oon kuullu paljon positiivistakin 🙂

Mutta onneksi on kesäloma (oon ollu 2 viikkoa yksin kotona) ja paljon on riittänyt puuhaamista…. On tyttöleirillä avustamista ja sen sellaista 🙂 Nuo tyttöleirit on siitä kivoja, siellä huomaa sen eron, miten nykyajan 5-8 luokilla olevat ovat muuttuneet siitä, millaisia tytöt olivat silloin, kun itse olin tuon ikäinen.

Katsoin eilen Näytä Taitosi-päivän videon, jossa itse laulan n. 400 ihmiselle. Olin silloin kutosluokalla. Muistan vieläkin sen jännityksen, joka valtasi koko kehon ja äänen niin, että tärisin… Niin pieni Tanja, niin isolla lavalla. Onneksi esiintymiskurssin myötä tuo jännitys on pienentynyt miltein olemattomiin ja oon saanut enemmän itsevarmuutta laulaa ja esiintyä yms. Jahka vielä joskus kapuan jollekin isolle lavalle, kuka tietää 🙂

 

-Tanzaa-

 

 

Niin.. sehän olisi nyt viimeinen kuukausi ylä-astetta menossa: vähän haikeatahan se on… Kun ei oikein tiedä mitä ajatella siitä, että kohta siirrytäänkin jo toiselle koulutusasteelle ja koulu sekä kaveritkin vaihtuvat. Yritän nyt ajatella mahdollisimman positiivisesti, sillä jokainen joka on täyttänyt 15 vuotta, on kokenut tämän saman asian. Tokihan ollaan vanhoina hyvinä aikoina oltu ensin kansakoulussa sen kuusi vuotta, sitten jatkettu yhteiskoulussa kaksi vuotta (eli kaverit ovat varmaankin pysyneet pitkään yhdessä, vaikka koulu vaihtuikin)  ja sitten menty ammattikouluun tai lukioon. Vasta kaiken tämän jälkeen siirrytty työelämään… Nykyään käydään peruskoulu,(mahdollisesti lukio) ja ammattikoulu ja siitä on sitten  kaksi polkua; työelämä tai yliopisto &  korkeakoulu.

Oikeastaan ainoa haasteeni ennen ylä-asteen lopettamista on selviytyminen koulustressistä, sillä vaikka ei huvittaisi lukea kokeisiin tai tehdä läksyjä, ne on silti pakko tehdä päättötodistuksen parantamisen takia, ja että numerot pysyisivät samoina tai nousisivat. Itselläni keskiarvo on noin 8.5, mistä olen itse ihan tyytyväinen. Pieni tsemppi näin ylä-asteen lopussa ei ole huono asia, minkä takia yritänkin viitata ahkerasti sekä tehdä läksyt kunnolla 🙂

Tälläistä postausta taas pitkästä aikaa 😀

Kouluterkut: tanzaa