Terve!
Aiheena lyhyesti sanottuna usko ja mun oma näkemys asiasta ja vähän niitä moraalisia asioita, jotka liittyvät tähän kyseiseen uskomiseen. Kirjoitan tässä tekstissä suoraan sen mitä ajattelen. Jos tuntuu liian raskaalta lukea aiheesta, lue vaikka edellinen tekstini 🙂 ( linkki; https://thisismine.blogaaja.fi/toukokuun-suosikit-ja-kuulumisia/ )
Huom. En halua kritisoida näitä kyseisen tanssiryhmän ihmisiä ihmisinä, ihmettelen vain heidän tapaansa elää tätä elämää. En mainitse ryhmän nimeä tekstissäni.
Olin kristillisessä tanssissa mukana muutaman vuoden, olisikohan ollut ikävuoteni 11-15 eli n. 4 vuotta, jonka jälkeen lähdin pois ryhmästä omasta halustani.
Kristillisessä tanssissa mukana olevat ovat uskovaisia, eli uskovat meidän Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, ovat siis kristinuskossa. Itse mitä vanhemmaksi tulin, aloin ihmetellä sitä, miten kyseiset ihmiset ovat niin siinä uskossa kiinni. Raamattua luetaan joka ilta ja lausutaan iltarukoukset. Toisten puolesta ruokoillaan, naimisiinmenon jälkeen on vapaa tekemään asioita poikien kanssa. Homoseksuaalisuus on syntiä, vaikkakin se on ok jos he eivät mene kirkossa naimisiin. Pusukuvien laitto internettiin, ööm… ei ehkä hyvä idea.
Itsestäni tuntui, että kyseinen ryhmä koki tavallaan painostusta uskomiseen. Jeesus oli läsnä, joka harjoituksissa, esiintymisissä, leireillä, rukouksessa jne. Joka harjoituskerralla rukoiltiin ja joku saarnasi Jumalasta ja Jeesuksesta. Toisteltiin yhdessä porukalla Raamatun lauseita ja opetuksia.
Se miten käyttäydyt, se oli tärkeää. Oli ok, jos sulla poikaystävä, kunhan sekin oli uskossa. Jos lähdit ryhmästä, susta tavallaan oletettiin, että et enää usko. Kaikki pienetkin tervehdykset ja nyökkäämiset unohtuivat. Sä olet nyt osa sitä syntistä kansaa, joudut helvettiin. Käytännössä, jos uskot, pääset taivaaseen. Mutta jos et, joudut helvettiin. Taivaan porteilla mitataan se, kuinka syntinen olet ollut.
Entinen poikaystäväni, Karri (nimi muutettu) oli uskovainen, kun seurustelimme (olin tällöin vielä ryhmässä mukana ja kaikki tunsivat Karrin). Seurustelimme sen 4kk, jonka jälkeen jätin hänet. En halunnut naimisiin kun täytän 18 vuotta, Karri olisi halunnut viedä minut alttarille. Lapsia sen jälkeen, ehei todellakaan… Suhteen olisin voinut jättää väliin, siinä oli muitakin ongelmakohtia kuin vain tuo, ei siitä sen enempää tänne blogiin.
Elämä hymyilee mulle, vaikka uskoisinkin vain vähän. Uskon, että taivas on olemassa, en ole varma onko siellä ketään vastassa. Uskon, että Jeesus voi olla olemassa, en tosin tiedä tapaanko häntä koskaan. Olen töissä seurakunnassa kerhonohjaajana ja avustan kehitysvammaisten illoissa, jossa on joka kerta hartaus lopuksi, jota on mielenkiintoista kuunnella. Se riittää mulle. Mä voin hyvin, vaikka lähdinkin uskovaisten tanssiryhmästä. Mulla on nyt poikaystävä, joka ei usko samalla tavalla kuin tanssiryhmäläiseni. Molemmat kuulumme kirkkoon ja haluaisimme isona naimisiin.
Usko on jokaisen ihmisen oma yksityisasia, joka tulee esille eri tilanteissa, esim. mulla töissä. Jos haluat uskoa enemmän, se on ok. Jos olet eronnut kirkosta, sekin on ok. Jos olet esim. Jehovan todistaja, sekin on mulle ok. Tai jos uskot Islamin Jumalaan. Tai olet vaikka taolainen. Tai vaikka kuuluisit baptistikirkoon. Mulle ei ole väliä, mihin uskot. Hyväksyn ihmiset uskontoon katsomatta.
Olkaa suvaitsevaisempia uskontoon katsomatta 🙂 ! Jos joku ei usko, se ei tarkoita sitä, että omaa uskontoaan pitäisi tarjota hänelle. Hän voi olla hyvä tyyppi, vaikka ei kuuluisikaan kirkoon.
Hyvää kesänalkua!
♥:llä tanzaa
